Satoisa metsäpuutarha – kasvata syötävää kaikkialla

Philipp Weiss & Annevi Sjöberg:
Satoisa metsäpuutarha – Kasvata syötävää kaikkialla
Omakustanne 2024, s. 461

Useimpien puutarhakasvien luonnollinen kasvuympäristö on lehtometsän kaltainen monimuotoinen ekosysteemi. Silti kasvatamme niitä enimmäkseen isoissa monokulttuureissa kuten viljakasveja ja keskitymme yksivuotisiin kasveihin. Monivuotiset vihannekset -kirja avasi monen silmät uusille mahdollisuuksille puutarhassa ja Satoisa metsäpuutarha -teos vie kokemuksen vielä pidemmälle. Miksi taistella luontoa vastaan, kun voi toimia sen kanssa yhteistyössä?

Kirja on suurteos niin kooltaan kuin sisällöltäänkin. Alkuperäisille kirjoittajille projekti oli niin kaiken nielevä, että he ottivat siitä välillä taukoa ja kirjoittivat Monivuotiset vihannekset -kirjan (Maatiainen 2/2023).

Mikä on metsäpuutarha? Kirjan mukaan ”Kyseessä ei siis ole puutarha metsässä, vaan puutarha, joka toimii kuin metsä”. Se on monikerroksinen, runsaslajinen, luonnon ekosysteemejä jäljittelevä, satoisa hyötypuutarha. Metsäpuutarha-termin loi englantilainen Robert Hart, joka halusi tuoda metsän luonnollisen kasvutavan omaan puutarhaansa. Suomessa metsäpuutarhaksi on kutsuttu myös koristekasveista koostuvaa metsäistä puutarhaa, mutta tästä ei ole nyt kyse. Usein käytetty nimitys on syötävä metsäpuutarha.

Satoisa metsäpuutarha -kirja alkaa perusteellisella kuvauksella aiheesta ja sen historiasta sekä perusteista. Metsäpuutarhan perustana on lehtimetsäekosysteemi, joka kykenee tuottamaan eniten biomassaa kasvukautensa aikana, ja jonka mallia seuraten puiden, pensaiden, köynnösten ja ruohovartisten kasvien yhteistoiminnasta syntyy lähes itse itsestään huolta pitävä satoisa puutarha.

Metsäpuutarhan ei nimestään huolimatta tarvitse olla suuri. Sen hyödyt tulevat esille jo yhden hedelmäpuun alle nurmikon sijaan istutettujen ruokaa tuottavien kasvien kerroksellisesta ja monimuotoisesta kokonaisuudesta. Tällaiseen voisi kuulua vaikkapa omenapuu, karviaispensas, laikkuköynnös, minttua ja jauhosavikkaa. Pienessä metsäpuutarhassa voi kuitenkin olla vaikea saavuttaa isomman metsän dynamiikkaa.

Kirjassa nimetään viisi toimivan metsäpuutarhan avaintekijää:
1. Mahdollisimman elävä maa – maaperän mikrobit ovat puutarhan perusta.
2. Kestävä vedenhallinta – riittävä vedensaanti on edellytys hyvälle sadolle.
3. Metsäpuutarha lannoittaa itse itsensä – puutarhan suljettu ravintokierto auttaa.
4. Rikkakasveja ei ole olemassa – maanpeitekasvillisuus pitää kutsumattomat vieraat poissa, kun maan alla olevan tilan käyttökin huomioidaan.
5. Elämän kuhina – ei kemiallisia torjunta-aineita.

Nämä metsäpuutarhan avaintekijät toimivat monella tapaa kaikille puutarhoille. Metsäpuutarhaviljelyssä tapa hoitaa puutarhaa, valita sen kasvit ja istuttaa ne toistensa lomaan luovat kuitenkin optimaaliset olosuhteet avaintekijöiden mahdollisuudelle onnistua.

Kirja ohjaa metsäpuutarhan perustamiseen aivan kädestä pitäen. Suunnittelu, perustaminen ja vakiinnuttaminen käsitellään syvällisesti. Näillä ohjeilla ei tehdä vain täydellistä metsäpuutarhaa, vaan parannetaan minkä tahansa puutarhan toimivuutta. Satoisa metsäpuutarha -kirja onkin parhaiden koskaan lukemieni puutarhakirjojen joukossa – ja vieläpä aivan kärkikastia. Kirjasta löytyvät neuvot ja selitykset kaikkeen puutarhan hoidossa tarpeelliseen.

Meille maatiaisille erittäin hyödyllinen on esimerkiksi kasvien lisäystä koskeva osuus, jossa on selitetty todellakin kaikki lisäystekniikat siemenlisäyksen kaksoishorroksesta kasvullisen lisäyksen silmutukseen.

Lisäksi Satoisa metsäpuutarha -kirja esittelee valokuvineen lähes 400 eri kasvilajia, jotka sopivat metsäpuutarhaviljelyyn Suomessa. Mukana on myös reseptejä, joilla itselle tuntemattomammistakin vihanneksista saa loihdittua maukkaita aterioita. Kirjasta löytyy myös listaus kaikista kasveista tärkeimpine ominaisuuksineen, erilliset taulukot kiihdyttäjä, reuna- ja rajauskasveista, puuvartisten kasvien lisäystaulukot, joista näkee kullekin lajille sopivat lisäystavat, taulukot sopivista perusrungoista varttamiseen, ruohovartisten lisäystaulukot, kukintataulukot puuvartisille ja ruohovartisille, hyötyeläintaulukot, sanasto ja 10,5 sivua pitkä lähdeluettelo… Vieläkö voisi kaivata jotain muuta?

Susan