Klassikot Karjalasta ovat perinneherkkujen aatelia

Perinteet nostavat päätään, kun ympäröivä maailma tuntuu epävarmalta. Viime vuosina niin kansanmusiikki kuin kansallispuvutkin ovat nousseet uuteen suosioon. Työn ja vapaa-ajan keskittyessä digitaalisten välineiden ympärille, perinteiset kädentaidot kiinnostavat yhä useampaa. Nämä trendit yhdistyvät täydellisesti ruokakulttuurissa. Olisiko nyt aika katsoa suomalaisiin ruokapöytiin ja löytää uudelleen paikalliset perinneherkut?

Merja Naumanen on kotoisin Outokummusta Pohjois-Karjalasta, mutta muutti jo 21-vuotiaana Helsinkiin. Opiskelijalle perheen ruokalähetykset olivat aina odotettu ja iloinen asia; karjalanpiirakat ja muut perinneherkut tekivät kauppansa. Kotona syntyi myös vahva yhteys ruuan alkuperään: ”Lapsuuden kodissa kotiruoka oli itsestään selvyys. Itse metsästettiin, kalastettiin, marjastettiin ja sienestettiin. Ne raaka-aineetkin oli siten itse hankittu tai sitten lähitilalta haettu ruisjauhot ja muut”, Naumanen kertoo. Lähiruoka oli luonnollinen osa elämää.

Elämä kuljetti Naumasta pitkän idänkaupan alalla luodun uran jälkeen kohti ruokaa. Omaa catering-yritystä nykyään vetävä yrittäjä julkaisi toisen keittokirjansa, Klassikoita Karjalasta, vuoden alussa, tällä kertaa oman perheen perinneherkuista. Aihepiiri osuu monen suomalaisen makuhermoon.

Merja Naumasen vanhemmat ovat kotoisin Liperistä ja äiti maalaistalosta. Äidin tekemät karjalaiset ruuat olivat Naumasen innoituksena Klassikoita Karjalasta -keittokirjan tekemiseen: ”Kun äiti muutti 92-vuotiaana Lauttasaareen, ei ollutkaan enää sitä kotipaikkaa, mihin voisi mennä äidin herkkupadan ääreen. Minä en saanut niitä ruokia maistumaan samalta, eikä kukaan muukaan. Kun yritin soittaa äidille ja kysyä miten joku ruoka tehdään, vastaus oli, että ihan helppoa, mutta täsmäohjeita ei ollut”, Merja kertoo. Kun äiti oli nyt lähellä, tuli tilaisuus selvittää reseptit ja saada ne jaettua muillekin.   ”Minua on kiinnostanut kaikki ruokakulttuuri, Italian ja Ranskankin, joissa kunnioitetaan maakuntien omia ruokia paljon. Ruokavalion pitäisi olla monipuolinen, mutta samalla suomalaista ruokakulttuuria pitäisi kunnioittaa eikä unohtaa,” Merja Naumanen sanoo.

Keittokirjassa on mukana tuttuja piirakoita; niin pyöröset, vatruskat kuin supikkaatkin, mutta myös leipiä, kalaruokia, keittoja, laatikoita ja liharuokia. Klassikoita Karjalasta onkin tärkeä kirja karjalaisen ruokakulttuurin tallentajana. Monet ruuat ovat kaikkien tuntemia ja kodeissa paljon valmistettuja, mutta täsmälliset reseptit – ja nimenomaan ne autenttiset reseptit – ovat useista puuttuneet. Kun yleiskeittokirjoihin on koottu reseptejä perinneruuista, niistä on usein samalla kadotettu niiden alkuperäinen maku.

Karjalaisen keittiön ominaispiirre ovat uuniruuat ja säilöntä. Sijainti idän ja lännen välissä on tuonut ruokiin vaikutteita kummastakin suunnasta. Idästä ovat tulleet mm. kaaliruuat, rahka ja haudutus ruuan valmistuksessa. Myös kukot kuuluvat karjalaiseen keittiöön: ”Kalakukko on Savosta, mutta minulla on kirjassani mukana perunalihakukko ja lanttulihakukko. Ne ovat niitä pitkään uunissa olevia ruokia. Uuni on keittiön ja kodin sydän. Siellä tehdään ensin piirakat kovalla lämmöllä, sitten paistit,” Merja Naumanen kertoo.

Kirjan erityisin herkku on Kanttorinrouvan torttu, johon liittyy oma tarinansa. Liperissä Viinijärven kylällä kanttorinrouva leipoi niin hyvää torttua, että kaikki tilasivat sitä aina juhliinsa. Merjan äiti kysyi kerran juhlissa antaisiko kanttorinrouva hänelle reseptin, muttei tämä suostunut. Merjan äiti kokeili sitten yhdessä veljensä vaimon kanssa itse luoda samanlaisen tortun ja vihdoin monen yrityksen jälkeen onnistuikin siinä: ”Siinä on mielestäni ihana tarina ja se torttu on sellainen, ettei kukaan arvaa miten se on tehty,” Merja Naumanen kertoo. Kirjassa on monta mielenkiintoista ja hauskaa tarinaa ruokien taustoista, jotka omalta osaltaan kertovat paikallisesta ruokakulttuurista.

Teksti: Susan Wilander