Muutosten maa – Suomen lasten ympäristöhistoria

Jussi Kaakinen & Juha Kuisma & Kirsti Manninen:
Muutosten maa – Suomen lasten ympäristöhistoria
Otava, 2024 s. 135

Muutosten maa on koko perheen tietokirja, joka kertoo Suomen ympäristön historiasta. Suomeen asettuneiden ihmisten, eläinten ja kasvien selviytyminen sopeutumalla paikallisiin olosuhteisiin kuvataan mielenkiintoisesti. Runsas kuvitus kantaa lukijan koko historian läpi pysähtyen jokaisella aukeamalla poimimaan esille olennaisimmat käännepisteet omasta taustastamme.

Tiesitkö, että Suomen vanhimpana viljelykasvina pidetään vesipähkinää? Nykyisin se ei kasva enää Suomenlahden pohjoispuolella, mutta jääkauden jälkeisenä lämpökautena se saattoi levitä ihmisen avulla Suomeenkin. Vesipähkinän hedelmiä on löytynyt järvien pohjakerroksista Maaninkaa ja Evijärveä myöten. Ihmiset ovat kuljettaneet pähkinöitä mukanaan ja istuttaneet niitä sopiviin rantavesiin, koska itsekseen ne eivät olisi voineet levitä vastavirtaan järvestä toiseen.

Kirjassa kerrotaan myös kaskirukiista eli korpirukiista. Se kylvettiin harvaan, sillä yhdestä siemenestä saattoi kasvaa jopa 30 kortta ja tähkää ja sato olla jopa nelikymmenkertainen kylvökseen nähden. Toisaalta liian kostea tai kuiva kesä saattoi johtaa koko sadon tuhoutumiseen.

Muutosten maa on kuitenkin paljon muutakin kuin väläyksiä historian poluilta. Kirja tarkastelee historiaa ympäristön muutosten kautta ja siinä on vahva ympäristönsuojelullinen näkökulma. Kirjan viimeinen luku käsitteleekin toisen maailmansodan jälkeisen ajan lisääntyneen kulutuksen vaikutuksia ympäristöön ja toisaalta voimistuvan ympäristönsuojelullisen ajattelun kulkua läpi koko yhteiskunnan. Kuten kirjassa todetaan, Suomessa luonnonsuojelua ja ympäristönsuojelua on kehitetty askel kerrallaan, yleensä kansalaisten havaitsemasta yksittäisestä uhasta lähtien. Laulujoutsenista saimaannorppien kautta raakkuihin sama kaava tuntuu toistuvan edelleen.

Muutosten maata voi suositella koko perheen luettavaksi. Jokainen löytää siitä varmasti itselleen mielenkiintoisia ja uusia asioita. Jussi Kaakisen kuvitus ja taitto ansaitsevat erityismaininnan – kirja näyttää tyylikkäältä, kuvitus herättää mielenkiinnon ja on havainnollista sekä informatiivista.

Susan