Helmi-ohjelma perinnebiotooppien säilyttäjän apuna

Helmi-ohjelman tavoitteena on vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja parantaa heikentyneiden elinympäristöjen tilaa. Tällä hetkellä lähes puolet Suomen luontotyypeistä ja 12 % lajeista on uhanalaisia. Jotta tämä kehityskulku pystyttäisiin kääntämään, tarvitaan paljon toimia. Helmi-ohjelma on yksi työkalu taistelussa luontokatoa vastaan. Ohjelma käsittää koko Suomen.

Helmen toimenpiteet keskittyvät viiteen eri alueeseen: soiden suojeluun ja ennallistamiseen; lintuvesien ja kosteikkojen kunnostukseen; perinnebiotooppien kunnostukseen ja hoitoon; metsien suojeluun, ennallistamiseen ja luonnonhoitoon sekä pienvesien ja rantaluonnon kunnostukseen. Toimenpiteitä tehdään sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Tavoitteet pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

Helmi-ohjelmasta vastaavat ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriö, mutta ohjelma-alueilla tehtävät kunnostus- ja hoitotoimet suunnitellaan yhteistyössä alueiden omien toimijoiden, kuten kuntien, kanssa. Helmi-kohteissa voi olla myös yksittäisiä tiloja tai niiden osia, kuten vaikkapa Wohlsin kartanon niityt tai joidenkin Maatiaisen perinnemaisemiksi valittujen tilojen alueet. Ohjelman tavoitteena on nostaa hoidettavien perinnebiotooppien ala 52 000 ha. Nykyisin hoidon piirissä on noin 30 000 ha perinnebiotooppeja. Ohjelmassa perustettiin vuonna 2022 valtakunnallinen koordinaatioryhmä suunnittelemaan perinnebiotooppien hoitoa. Lisäksi on perustettu alueellisia yhteistyöryhmiä 11 ELY-keskuksen alueelle.

Helmi-retkellä Kirkkonummella

Ympäristöministeriö järjesti toimittajille mediaretken kolmeen Helmi-ohjelman kohteeseen Kirkkonummella. Mukana retkellä oli myös ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala sekä runsaasti asiantuntijoita ministeriöstä ja ELY-keskuksista. Helmi-ohjelma pureutuu laajoihin ongelmiin, kuten luonnon köyhtymiseen. Se tapahtuu pikkuhiljaa, joten sen estämisestä on vaikea saada aikaiseksi suuria sankaritarinoita, kuten vaikkapa isojen eläinten suojelusta. Silti tällainen työ on elintärkeää ja siihen liittyvien erityiskysymysten ymmärtäminen ratkaisevaa.

Perinnebiotooppien hoidossa on aiemmin ollut kompastuskivenä alkukunnostuksen rahoitus. Helmi-ohjelma on parantanut tilannetta: ”Tällä hetkellä käynnissä on noin 500 jatkuvan hoidon aluetta eri puolilla Suomea”, Carina Järvinen Metsähallituksen luontopalveluista kertoo.

Vrångnäsuddenin jalopuumetsä

Kirkkonummella kasvava vuosisatoja vanha jalopuumetsä oli retken ensimmäinen kohde. Jopa 300-vuotiaiden tammien ohella metsässä kasvaa muita lehtipuita, pähkinäpensaita ja kuusia. ”Jalopuumetsää on hoidettu jo pitkään, myös ennen Helmi-ohjelmaa. Alueella käytetään laidunnusta, jota on nyt siirretty uusille alueille. Metsästä poistetaan kuusia, jotta voidaan turvata tammien hyvinvointi. Myös pähkinäpensaita on jouduttu poistamaan”, Paula Salomäki, luonnonsuojeluasiantuntija ELY-keskuksesta, kertoo.

Metsästä on nyt poistettu noin 80 kiintokuutiota pähkinäpuuta. Poistossa käytettiin ensin hevosta ja sitten pieniä metsäkoneita, jotta metsälle aiheutuva häiriö voitaisiin minimoida. Tavoitteena oli tehdä kasvutilaa tammille, joiden halutaan uudistuvan luonnollisesti. Metsästä poistetaan myös haapoja kaulaamalla, jolloin ne kuolevat 3–5 vuoden kuluessa ja vältytään juurivesoilta.

Wohlsin kartanolla monivaiheinen historia

Kartanon historia alkoi jo 400 vuotta sitten, jolloin Wohls Gård läänitettiin riikalaiselle Ludwig Hintelmanille. Tila sisällytettiin vuonna 1624 nk. Överbyn lahjoitukseen ja vuonna 1670 ylimetsänhoitaja Erik Bure osti suuren osan Överbyn tilasta, jonka päätilaksi tuli Wohls.

Kartanon nykyinen päärakennus on 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Silloin kartanon omisti rykmentin kirjuri Christian Borgström. Kartanon peri hänen tyttärensä Anna Charlotta, joka omisti sen miehensä Johan Logrenin kanssa elämänsä loppuun asti. Anna Charlotta Logren oli alueella merkittävä tekijä, joka lahjoitti huomattavia summia hyväntekeväisyyteen ja tuki mm. Kirkkonummen ensimmäisen kansakoulun ja pankin perustamista. Hän eli lähes 90-vuotiaaksi, mutta kuoli ilman rintaperillisiä ja perinnöstä sukeutui kiista, joka päättyi 9 vuotta myöhemmin kartanon myyntiin Kirkkonummen kunnalle. Kartanosta tehtiin kunnalliskoti. Toisen maailmansodan jälkeen se muuttui kouluksi ja 1970-luvun lopulta lähtien se oli tyhjillään noin 30 vuotta.

Vuonna 2009 Säästöpankkisäätiö sai sovittua tilan kaupasta Kirkkonummen kunnan kanssa ja kiinteistöä hallinnoimaan perustettiin Wohls Gård Ab. Kartanon kunnostus valmistui 2012 joulukuussa. Myös muita alueen rakennuksia sekä puutarha on kunnostettu vuosien varrella. Puutarhan restaurointiin perustettiin 2013 Wohlsin kartanon puutarhayhdistys, joka hoitaa aktiivisesti puutarhaa ja järjestää tapahtumia. Alueen puita, joista vanhimmat ovat 300-vuotiaita, hoitaa arboristi. Muotopuutarha, omenapuukujanne, ruusutarha sekä pensasruusukokoelma luovat erityisen tunnelman kartanon ympäristöön.

Nykyään Wohlsin kartanoa hoitaa Håkan Näsman kartanon asiamiehenä. Kartanolla on kaksi perinnebiotooppikohdetta, joilla laidunnetaan lampaita. Ahvenanmaanlampaat tulevat sivutoimisena lampurina toimivalta Reetta Kandolinilta. Wohlsin niittyaitaukset ovat suhteellisen pieniä, minkä takia lampaita pitää siirtää usein. ”Helmi-ohjelmasta on apua etenkin sivutoimiselle lampurille – kaikki aitaukset on tehty ohjelman toimesta”, Reetta Kandolin kertoo. Ongelmiakin matkassa on ollut. Ympäristötuen ehtoja on muutettu kesken tukikauden, eikä ympäristösopimuksessa tueta laidunnusta kallioilla tai metsässä, jota eläimet tarvitsevat hyvinvointinsa takia.

Salfjärden merkittävä lintuvesialue

”Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä. Uusi kohde alkaa kunnostuksella ja jatkohoito toteutetaan useimmiten laidunyrittäjän toimesta”, Carina Järvinen kertoo. Retken kolmannessa kohteessa, Saltfjärdenissa, laidunyrittäjät tuovat karjanomistajien nautoja alueelle laiduntamaan kesäkaudeksi ja vievät naudat takaisin syksyllä. Laidunyrittäjä hoitaa eläimet kesän ajan. Tällainen palvelu on edellytys laidunnuksen onnistumiselle alueilla, joissa ei ole lähistöllä lihakarjatiloja.

”Saltfjärdenin 135 ha alue on merkittävä lintuvesien suojelukohde ja valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Aluetta on kunnostettu ja laidunnettu paloissa. Koska naudat eivät mene korkeaan ruovikkoon, pitää ruo’ot poistaa ensin, ennen kuin laidunnus voi alkaa. Tällä hetkellä laidunnusta hoitaa 60 nuorta hiehoa ja 12 ponia. Naudat tulevat Sipoosta kolmelta eri tilalta. Alue on enimmäkseen avointa niittyä, hakamaata. Jos vesi nousee meren puolelta liian korkealle, eläimet joudutaan poistamaan laitumelta. Alueella on lisäksi laidunyrittäjän omaa ylämaankarjaa”, Päivi Leikas, luonnonsuojelun asiantuntija Metsähallituksesta kertoo. Saltfjärden on poikkeuksellisen laaja avoin rantaniittyalue sisämaassa. Alueen kautta muuttaa merkittävä määrä lintuja.

Keväällä vesi tulvii niityille. Alueen ruovikkoisuutta pyritään vähentämään kunnostuksessa, mikä suosii vesilintujen pesimistä alueella ja vähentää vieraslajipetopainetta. Alueen vesipinta-alaa lisätään ennallistamalla ojia ja sillä tavalla saadaan lisää ravintoa esimerkiksi kahlaajille ja sorsalinnuille.

Teksti: Susan Wilander

Lisätietoja:

LUOTO-hankkeen webinaari perinnebiotooppien kunnostuksesta ja hoidosta: https://www.youtube.com/watch?v=5n-4v_t-ntA

Mikä Helmi?

Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Helmi-ohjelmaa toteutetaan ELY-keskusten hallinnoimana, sekä keskusten omilla toimilla että myöntämällä valtionavustuksia kunnille ja järjestöille toiminnan toteuttamiseen. Helmi-ohjelma koskee sekä suojelualueita että niiden ulkopuolisia alueita ja perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Ohjelmassa on viisi elinympäristöteemaa, joista maatiaisharrastajia kiinnostanee eniten perinnebiotooppien hoito.

Kaikki Suomen perinnebiotooppien luontotyypit ovat nykyään uhanalaisia. Niiden määrä on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Perinnebiotoopit kasvavat umpeen ja lajisto köyhtyy, kun niiden hoito lopetetaan esimerkiksi laidunnuksen loppuessa.

Perinnebiotooppien kunnostus alkaa yleensä vesakon ja puuston raivauksella ja laitumen aitaamisella. Yleisin hoitotoimi on niityn niittäminen. Perinnebiotoopeilla niitetään myös ruovikoita, torjutaan vieraslajeja ja sananjalkaa ja tehdään ylläpitoraivausta. ELY-keskuksista voi hakea tukea perinnebiotoopin kunnostukseen ja hoitoon: https://www.ely-keskus.fi/luonnonsuojelulain-tuki-perinnebiotooppien-kunnostukseen-ja-hoitoon

Teksti: Susan Wilander