Kumppanuuskasvit auttavat myös tuholaistorjunnassa

Tässä vaiheessa kasvukautta aletaan jo olla voiton puolella. Sadonkorjuu on alkanut tai pian alkamassa ja isoimmat tuholaisinvaasiot on joko selätetty tai kärsityt tappiot nielty. Jos jonkin viljelykasvin osalta päädyit tänä kesänä menettämään sadon, ehkä apu voi ensi vuonna tulla kumppanuuskasveista?

Kumppanuuskasveilla on monia hyötyjä kotipuutarhassa, eikä yksi vähäisimmistä ole suinkaan niiden apu tuholaistorjunnassa. Kun haluaa välttää kemiallisia torjunta-aineita, kaikki luonnolliset keinot ovat tervetulleita. Oikein valituilla kasviyhdistelmillä voi välttää monta harmia ja saada viljelykset kukoistamaan.

Kumppanuuskasvi- tai sekaviljely muistuttaa luontoa sisältäessään useampia kasvilajeja samalla alueella. Luonnossa harvemmin esiintyy sellaisia massiivisia tuholaishyökkäyksiä, joita yhden kasvilajin monokulttuuri voi puutarhaviljelyssä kokea. Tutkimusten mukaan sekaviljely harhauttaa tuholaisia – niiden on vaikeampi löytää ravintokasviaan muiden kasvien joukosta. Laaja kasvivalikoima tarjoaa myös petohyönteisille paremmat olosuhteet, koska erilaisia saaliseläimiä ja isäntäkasveja on tarjolla kasvukauden eri aikoina. Näin petohyönteiset pystyvät ylläpitämään kantaansa koko kasvukauden ajan. Lisäksi sekaviljely turvaa petohyönteisille ravintoa siitepölystä ja medestä niissä kehitysvaiheissa, joissa ko. hyönteiset sitä tarvitsevat.

Tuhohyönteiset käyttävät sekä haju- että näköaistia ravintokasviensa löytämiseen. Sekaviljely estää yhteen kasvilajiin erikoistuneita tuhohyönteisiä hyvin, mutta useampia ravintokasveja käyttäviä tuholaisia se saattaa jopa houkutella. Miten tällaisen ansan voi välttää? Parasta on miettiä etukäteen viljelykasviensa todennäköisimmät tuholaiset ja suunnitella kasviyhdistelmät niiden mukaan.

Tuhohyönteisen koolla ja liikkumiskyvyllä on myös merkitystä. Pienemmät lajit, jotka ajautuvat kasveihin esimerkiksi tuulen mukana ovat viljelijälle ongelmallisia. Harhautus- tai houkutuskasvit eivät toimi niihin, koska ne eivät itse valitse reittejään. Toisaalta kasveista muodostetut mekaaniset esteet, esimerkiksi pensasaidat, voivat auttaa pysäyttämään tällaisten hyönteisten lennon. Sen sijaan isommat itse lentävät tuhohyönteiset voidaan hyvin torjua harhautus- ja houkutuskasvien avulla.

Houkutuskasveista on tehty paljon tutkimusta ja löydetty toimivia yhdistelmiä. Houkutuskasveina on joissain tapauksissa mahdollista käyttää myös kasveja, jotka ovat tuhohyönteisten suosimia ravintokasveja, vaikka niiden toukat eivät kykenekään niitä syömään. Näissä tapauksissa tuholaisten seuraava sukupolvi jää ravinnon puutteessa kehittymättä.

Usean eri houkutuskasvin samanaikainen käyttö voi tehostaa torjuntavaikutusta. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kiinankaali, samettikukka, rypsi ja auringonkukka yhdessä toimivat erinomaisesti houkutellen rapsikuoriaiset pois kukkakaaleista. Houkutuskasvit toimivat tehokkaimmin silloin, kun niiden kasvukausi on pidempi kuin varsinaisen viljelykasvin.

Jotkut kasvit erittävät kemiallisia yhdisteitä, jotka karkottavat tuholaisia. Näitä yhdisteitä voidaan käyttää myös kasvinsuojeluaineissa: pyretriiniä saadaan dalmatianpietaryrtistä ja neem-öljyä neempuusta. Useista yrteistä, kuten rosmariinista, eukalyptuksesta, mausteneilikasta, timjamista ja mintusta saadaan aromaattisia öljyjä, joita on käytetty tuhohyönteisten torjunnassa. Basilika on tunnettu kyvystään karkottaa tomaatin tuholaisia ja sipuleita voidaan käyttää useiden eri tuholaislajien torjumiseen. Tutkimuksissa on myös löydetty useita eri kasveja, joita voidaan käyttää kaalin tuholaisten torjumiseen, kuten salvia, rosmariini, iisoppi, timjami, tilli, minttu, pietaryrtti, kamomilla, isoköynnöskrassi, selleri ja tomaatti. Torjuntamekanismi ei kuitenkaan aina perustu välttämättä hajuun, vaan jokin muu tekijä karkotuskasvissa voi vaikuttaa tuhohyönteisen käytökseen.

Toisilla kasveilla kemiallinen erite on torjunnan syy. Samettikukat (Tagetes spp.) erittävät juuristollaan kemiallisia yhdisteitä, joita naapurikasvit voivat käyttää hyväkseen tuholaistorjunnassa. Lisäksi samettikukka erittää tiofeeniä, joka karkottaa sukkulamatoja.

Harhautuskasvit voivat toimia myös visuaalisesti. Tällöin yleensä viljelykasvia korkeampia kasveja käytetään harhauttamaan tuholaisia. Tutkitusti toimivia visuaalisia harhautuskasveja ovat esimerkiksi maissi, tilli ja auringonkukka. Visuaalisen harhautuskasvin ulkonäöllä on myös merkitystä: tutkimuksissa on todettu, että ruskeaksi kuihtuneet, mutta muuten apilan kokoiset ja muotoiset kasvustot eivät vähentäneet kaalin tuholaisia. Sen sijaan elävät apilakasvustot kaalin ympärillä toimivat hyvin harhautuksena.

Harhautus- ja houkutuskasvien käyttäminen yhdessä voi myös tuottaa erityistä hyötyä. Tällainen “työntö-veto” -menetelmä saa tuholaiset harhautumaan pois viljelykasvin luota ja asettumaan houkutuskasviin, jolloin tuholaisten todennäköisyys palata uudelleen viljelykasvin läheisyyteen pienenee.

Kumppanuuskasvia voidaan käyttää myös houkuttelemaan halutun petohyönteisen ravintoeläimiä, silloin kun varsinaista tuhohyönteistä ei (vielä) edes esiinny viljelyksillä. Silloin kasvi valitaan niin, että se houkuttelee petohyönteisen ravintoeläimiä, jotka eivät kuitenkaan uhkaa varsinaista viljelykasvia. Näin petohyönteisillä on viljelyksillä ravintoa jo ennakolta ja varsinaisen tuhohyönteisen invaasioon voidaan varautua etukäteen.

Tutkimuksissa on todettu monien kumppanuuskasvien positiivinen vaikutus tuholaisten torjunnassa. Niiden toimintamekanismeista ollaan kuitenkin vielä erimielisiä. Kumppanuuskasvit voivat houkutella tuholaiset pois viljelykasvista tai ne voivat sekoittaa tuholaisten kasvitunnistuksen ajaen ne siten pois viljelykasvista. Ne voivat myös reagoida viljelykasvin kanssa kemiallisesti niin, että viljelykasvista tulee sopimaton tuholaislajille. Kumppanuuskasvi voi myös toimia suojan ja ravinnon tarjoajana petohyönteisille. Kotipuutarhurille tärkeintä lienee mahdollisimman tuholaisvapaa puutarha.

Susan