Blog · 16/06/2022

Burning Embers samettikukka. Kuva Susan Wilander

Kumppanuuskasvi- eli sekaviljely: rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kumppanuuskasviviljely on ikivanha menetelmä. Siitä on kuitenkin saatu tutkittua tietoa vasta noin viimeisen 50 vuoden ajalta ja yhä elää sitkeässä käsityksiä kumppanuuskasviviljelyn huuhaa-luonteesta. Totta onkin, että kaikki kumppanuuskasvisuositukset eivät perustu tutkittuun tietoon ja saattavat olla jopa paikkansapitämättömiä. Koska viljelykasveja on lukemattomia, kaikkien suhteita toisiinsa ei myöskään ole mahdollista kokeellisesti varmistaa. Niinpä kokemustiedollakin on vahva osuus kumppanuuskasviviljelyssä.

Ehkäpä tästä ristiriitaisuudesta johtuen tieteellisissä yhteyksissä ei kumppanuuskasveista juuri puhuta. Sen sijaan puhutaan sekaviljelystä, polykulttuurista ja allelopatiasta. Englanniksi termejä ovat intercropping, interplanting, polyculture ja allelopathy. Sekaviljely tarkoittaa kahden tai useamman viljelykasvin yhtäaikaista viljelyä samalla viljelyalueella. Niitä voidaan kasvattaa samanaikaisesti joko koko kasvukauden tai osan aikaa kasvukaudesta. Sekaviljelyä käytetään enenevässä määrin ammattimaisessa peltoviljelyssä, koska se parantaa satovarmuutta, kasvien taudinsietokykyä ja ravinteiden saatavuutta. Aikalailla samoja hyötyjä kuin kotipuutarhoissakin saavutetaan.

tomaattia, porkkanaa, valkosipulia, samettikukkaa ja pelargoni samassa lavassa. Kuva Susan Wilander
Näin kesäkuun puolivälissä tomaattilavassa tomaatit kukkivat, porkkanat ovat hyvässä kasvussa ja valkosipulit samaten. Samettikukat ovat rehevöityneet kovasti, mutta viileöt säät vielä viivästyttävät kukintaa. Pelargonia on myöhäinen lisä lavaan, joka tuo vielä lisää kumppanuushyötyjä erityisesti tomaatille.

Kumppanuuskasviviljely on käytännössä myös permakulttuurin kasvikiltojen perustana – niissä asiaa tarkastellaan vain vielä yksittäisten kasvien suhteita laajempana kokonaisuutena, jossa pyritään luomaan kokonainen ekosysteemi maaperän eliöistä pienilmastoon.

Jos etsit tietoa kumppanuuskasviviljelystä kannattaakin nettihaut ulottaa myös sekaviljelyyn. Kumppanuuskasvi-termillä esiin nousee enimmäkseen muutamasta lähteestä kopioituja kumppanuuskasvilistoja, mutta muilla termeillä saa laajemman kuvan asiasta ja sen perusteista.

Miksi käyttää aikaa kumppanuuskasvien pohdintaan?

Kotipuutarhurin viljelyalat ovat yleensä suhteellisen pieniä. Kumppanuuskasviviljely tuottaa pienillä viljelyaloilla monenlaista hyötyä. Yksi ilmeinen hyöty on tilan tehokkaampi käyttö. Kun kasvit tukevat toistensa kasvua, niitä voi sijoittaa tiheämpään. Tämä pätee erityisesti kasvilavoissa viljelyyn, joissa muutenkin kannattaa viljellä avomaaviljelyä huomattavasti tiheämmin. Edellytyksenä tiheän viljelyn onnistumiselle on toki hyväravinteinen kasvualusta.

Kotipuutarhassa kumppanuuskasvien hyödyt tuholaistorjunnassa tulevat myös hyvään käyttöön, koska kasvinsuojelun muut käytännöt ovat huomattavasti vaivalloisempia ja vaativat enemmän tietoa oikeista torjuntatavoista.

kurkkua, hernettä, koristekrassia, retiisiä ja talvikurpitsaa samassa lavassa. Kuva Susan Wilander
Tässä lavassa on kasvamassa kurkkua, koristekrassia, hernettä, retiisiä ja talvikurpitsaa. Kasvu on kaikilla vielä alussa, mutta kesän mittaan lava tuuheutuu. Taustalla häämöttää puutarhan kasvikaaos pensaista kukkiin ja rikkaruohoihin. Lavoihin suunniteltujen kasviyhdistelmien ohella kokonaisuuteen vaikuttavatkin myös lähiympäristön monivuotiset kasvit ja kutsumattomat vieraat eli rikkakasvit.

Lisäbonuksena ja nykyään yhä tärkeämpänä tekijänä on kotipuutarhan monimuotoisuuden lisääminen. Mitä monilajisempi puutarha on, sitä enemmän siitä on hyötyä myös ympäröivälle luonnolle – hyönteisille, linnuille, maaperän pieneliöille, hulevesien imeytymiselle ja jopa paikallisille pienilmastoille.

Susan