Blog · 03/03/2022

Liila sipulikasvin kukinto avautumassa. Kuva: Susan Wilander.

Allelopatia – mitä ihmettä?

Allelopatia tarkoittaa kasvien vaikutusta toisiin kasveihin. Jotkut kasvit muodostavat allelokemikaaleja, jotka voivat vaikuttaa naapurikasveihin, maaperään, hyönteisiin tai mikrobeihin joko myönteisesti tai kielteisesti. Allelopatiaa hyödynnetään niin kumppanuuskasviviljelyssä kuin vuoroviljelyssä, biodynaamisessa- ja luomuviljelyssäkin.

Allelokemikaalit voivat vaikuttaa muihin eliöihin joko kasvin juurinesteiden kautta, lehtien ja muiden kasvin osien kautta tai aromaattisten yhdisteiden avulla. Tyypillisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi muiden kasvien siementen itämisen estyminen tai taimien kasvun hidastuminen. Maaperään jääneet allelokemikaalit voivat vaikuttaa tuleviin kylvöksiin vielä vuosien kuluttua. Allelokemikaaleja on paljon ja ne jaotellaan yleensä 14 eri ryhmään niiden kemiallisen samankaltaisuuden mukaan. Viime vuosien kehitys analyysiteknologiassa on mahdollistanut minimaalistenkin allelokemikaalimäärien tutkimuksen ja tiedon lisääntymisen niiden toiminnasta.

Allelopatian tutkimus lisääntyi 1970-luvulla ja kiihtyi edelleen 1990-luvulla. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi viljanviljelyssä vähentäen tarvetta kasvinsuojeluaineille. Allelokemikaalit ovat kasvituotteina perinteisiä kasvinsuojeluaineita ympäristöystävällisempiä, mutta koska ne voivat vaikuttaa myös muihin eliöihin, pitää niiden käyttöä tarkasti harkita.

Basilikaa ja tomaatteja tertuissa pöydällä. Kuva: Monicore.
Basilika ja tomaatti sopivat yhteen paitsi keittiössä, myös puutarhassa. Basilika parantaa tomaatin makua ja torjuu tuholaisia kasvaessaan tomaatin välittömässä läheisyydessä. Kuva: Monicore.

Allelopatiasta on monenlaista hyötyä

Allelokemikaalit toimivat luonnollisina kasvinsuojeluaineina torjuen rikkaruohoja tai tuholaisia.

Osa allelokemikaaleista on kasvispesifejä. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden vaikutus kohdistuu vain tiettyyn kasviin tai kasvisukuun. Kasveja, jotka tuottavat tällaisia allelokemikaaleja, voi käyttää tiettyjen rikkakasvien täsmätorjuntaan kumppanuuskasviviljelyssä. Esimerkkejä tällaisista kasveista ovat mm. maissi, lupiini, kaura, punajuuri, vehnä, herne, ohra ja ruis.

Luonnonkasvien allelopaattisia ominaisuuksia voidaan siirtää viljelykasveihin ja lisätä siten niiden kykyä vastustaa rikkakasveja.

Allelopaattisten kasvien maaperään erittämiä allelokemikaaleja voidaan käyttää suunnitelmallisesti hyväksi vuoroviljelyssä. Vaikutukset voivat kuitenkin olla pitkäaikaisia ja vaikuttaa arvaamattomasti myös muihin eliöihin, joten käytössä pitää noudattaa varovaisuutta.

Tomaatin raakile kasvissa. Kuva: Susan Wilander.
Tomaatti hyötyy monista kumppanuuskasveista, kuten samettikukista, jotka torjuvat ansarijauhiaisia.

Merkitys kotipuutarhureille?

Kotipuutarhurille allelopatia tarjoaa keinon parantaa oman puutarhan toimintaa luonnollisesti ja tutkitusti kumppanuuskasviviljelyn avulla. Suunnittelemalla hieman tarkemmin mitä kasveja istuttaa vierekkäin tai samaan lavaan, voi saavuttaa merkittäviä hyötyjä viljelytuloksissa tai helpottaa omaa kitkemis- ja tuholaistentorjunta urakkaansa. Kannattaa siis tutustua tarkemmin asiaan. Tulen kertomaan tässä blogissa omista suunnitelmistani ja havainnoistani kumppanuuskasviviljelyn suhteen. Jos aihe kiinnostaa, pysy kuulolla!

Susan